Joka tammikuussa minulla on tapana soittaa ”vuosipuhelu” porilaiselle näkijälle. Näkijä on henkilö, jolla on kyky nähdä tulevaisuuden tapahtumia ja menneitä hetkiä. En koskaan ole tavannut omaa näkijääni vaan tutustuin häneen rakkaan ystäväni välityksellä jo 90-luvun lopulla. Nyt vuosittain varaan häneltä puhelinajan ja noin puolen tunnin mittaisen puhelinkeskustelun aikana käymme läpi oman elämäni hetkiä, solmukohtia ja välähdyksiä tulevasta. Monet ovat minulle sanoneet, että on pelottavaa kuulla tulevaisuudestaan. Näkijäni ei kuitenkaan anna selkeitä näkemyksiä miten missäkin asiassa tulisi toimia tai kerro suoraan kuinka asiat tulevat tapahtumaan.

Elämä on kuin metsäpolku, jota pitkin kuljemme. Välillä se on helppokulkuinen ja valoisa, välillä taas kapea, synkkä ja suurten puiden varjostama. Joskus polkua kuljetaan yksin, joskus matkalla on muitakin matkakumppaneita.  Koko ajan tulee eteen risteyksiä, joissa joutuu tekemään valinnan, mitä polkua lähtee jatkamaan. Usein risteyksessä on selkeitä tienviittoja ja suunnannäyttäjiä, joskus joutuu valitsemaan polkunsa umpimähkään vain sen tiedon varassa mitä on jo jättänyt taakseen. Takaisin harvemmin pääsee kääntymään ja valitsemaan uudelleen.  Näkijät pystyvät hieman kertomaan mitä polun piilossa olevien mutkien ja takana saattaa olla. Usein näkijän sanoissa tuolla hetkellä ei tunnu olevan minkäänlaista järkeä. Hän ei kuitenkaan anna toimintaohjeita eikä malleja kuinka toimia. Elämä kulkee eteenpäin ja jokainen tekee omia henkilökohtaisia valintojaan kussakin elämän tilanteessa. Näkijän välähdyksiä tulevasta kannattaakin tulkita vasta jälkikäteen.

Tammikuussa elin ehkä hankalinta aikaa elämässäni. Parisuhde oli päättynyt ikävällä tavalla, työstressi oli korkeimmillaan ja läheiseni kokivat suuria vastuksia omassa elämässään. Kävimme näkijäni kanssa läpi rikkoontunutta parisuhdetta ja sen eri vaiheita. Jo keskustelun aikana oloni helpottui. Joillakin henkilöillähän on mahdollisuus ottaa itselleen ”huonoa energiaa” itseensä. Ammattitaitoinen näkijä pystyy kuitenkin myöhemmin puhdistamaan itsensä toisen huonosta energiasta. Mainitsin tästä näkijälleni, ja tämä naurahtaen sanoi, että kun saa oman flunssansa pois, niin samalla poistuu myös minun huono energiani.

Mitä minun elämässäni tulisi tapahtumaan?  Kevät tulisi olemaan kirkastuksen aikaa, jossa ”37-38 -vuotiaana alkanut kivinen polku tulee päättymään”.  Samoin ystäväpiirissä tapahtuisi muutoksia: vanhoja merkityksettömiä tuttavuuksia karsiutuisi pois, mutta tilalle tulisi runsaasti uusia.  

Keskustelun aikana mietin, ettei tuossa lauseessa ollut mitään järkeä. Tuntui, että siitä mustasta sielun syöveristä ja tunteiden ristiaallokkoisesta karikosta ei voinut olla järkevää ulospääsyä. Kuinka paikkaisi loukatun ja särjetyn sydämen? Miten selviäisi kaikista työkiireistä, kun uudet haasteelliset tehtävät jo odottivat ja entisiäkään ei ehtisi saada kunnolla valmiiksi? Läheisten ongelmiinkaan ei näyttänyt olevan suuria ratkaisuja näkyvissä.

Nyt kuitenkin näkijäni sanat alkavat selkeytyä. Suhteen raadollinen loppu on selvitetty omalta osaltani ja elän nyt omaa iloista ja itsekästä sinkkuelämääni. Sinkkuuden tuoma vapaus houkuttaa ja avaa uusia mahdollisuuksia. Nyt on aika mennä oman mielensä mukaan, tehdä juuri niitä asioita, joita haluaa ja nauttia elämästä oman aikataulun mukaan. Kukaan ei kuitenkaan halua elää yksin ja näkijäni kertoikin, että en tule vanhenemaan yksin…

Reilu viikko sitten tein päätöksen ja sanoin itseni irti työpaikastani. Luulisi, että ero vanhasta työyhteisöstä olisi tuntunut pahalta. Liki 12-vuotisen historiani jälkeen toki jää kaipaamaan hyviä ja ahkeria työkavereita, joista monesta on tullut myös rakkaita ystäviä. En kuitenkaan jää kaipaamaan työstressistä aiheutuneita huonosti nukuttuja öitä, motivaation puutetta, ja omaa pahaa mieltä ja ahdistusta. Eilen, perjantaina aloitin uudessa työssäni ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen aloitin viikonlopun vieton virkeänä. Minut otettiin lämpimästi vastaan ja jo ensimmäisenä päivänä huomasin, että uudessa työyhteisössä arvostetaan henkilökunnan hyvinvointia ja tarpeita. Työhön liittyvät välineet olivat valmiina ja sain niiden käyttöön jo nyt kunnon perehdytyksen. Työtahti tulee kesällä olemaan kiireinen ja uutta opittavaa on paljon, mutta uskon, että saan kuitenkin nukuttua yöni kunnolla ja nautin uusista tehtävistäni. 

Vaikka tänään on sateinen ja harmaa päivä, minun yksi kivisen polkuni matka on tullut päätökseen ja olen vihdoin valinnut sen oikean risteyksen.  Se, mitä muuta näkijäni kertoi tammikuisen puolen tunnin aikana, jääköön tulevaisuuden näytettäväksi